Matkakuume

Hui kamala. Pelottaa. Alle vuorokauden sisällä oon lentokoneessa matkalla Alanyaan, ja se vähän kauhistuttaa. En oo ennen käyny missään etelän maissa. Ensinnäkin, oon aika varma, että saan kolme kuukautta kestävän ripulin ja kuolen nestehukkaan. Maitohappobakteerien mussuttamisesta huolimatta. Täti neuvo että ota ennen ruokaa pien ryyppy konjakkia ni mahapöpöt kuolee, yeah right.. Konu on pahhaaaaa. Toisekseen, oon myös varma siitä että mut joko ryöstetään tai värvätään jonkun Ahmedin seitsemänneksi jalkavaimoksi. Kolmanneks, tarkotus ois nauttia auringosta, mutta miten voi, kun on tällanen kävelevä ihosyöpäriskien kasautuma?! 

Oon tällä hetkellä äitin luona ja reissu alko sen verran hyvin et unohin matkavakuutustodistuksen kotiin ja en saa sitä mistään. Noh, toivottavasti en joudu sairaalaan. Äg plöö, murran äitin käden huomenna lentokoneessa ku puristan sitä niin kovaa!!! Muahahhaa. Heippa. Wish me luck etteivät edellämainitut asiat käy toteen. 

Kun silmäni mä auki saan niin huudan vittusaatanaa

Oon aika varma että joitaki ihmisiä ei oo vaan ohjelmoitu toimimaan aamusin. 15-vuotiaana ajattelin, että sitte ku mä oon iso ja aikuinen ni osaan herätä aamulla aikasin ja syödä aamupalaa ja lukee Obamien ihanasta perhe-elämästä ja sen sellasta. Väärässä olin. Näinkin vanhana kuin kakskymppisenä ei mun aamurutiinit oo muuttunu mikskään. Jos koulu alkaa 8.15, herään 7.30 eli mulla on 35 minuuttia aikaa laittaa naamari päähän, keittää ja juua tee, päättää mitä puen päälle (eli todnäk samat rytkyt ku eilenkii), harjata hampaat, ja pakata laukku. Kiirehän siinä tulee. Aamusin ei vaan löydy sellasta kakkosvaihetta. Ei varsinkaan kouluun mennessä, kiinnostus on sen verran korkeella. Ihan eri asia se on jos vaikka töihin lähtis, mutta oon siunattu sen verran kivalla työpaikalla että harvemmin tarvii paikalla olla ennen kello yhtätoista.

Jos mulla on vapaapäivä, mulla kestää heräämisestä n. 2 tuntia että pystyn lähtemään mihinkään. En vaan pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka menee töihin kahdeksaan ja herää viideltä tekemään jooga-asanoita ja goji-marjapirtelöitä aamupalaks ja ai ku elämä on niin ihanaaaaaaaaaaaaa hyi saatana.

On aamu. Meikkaat. Oho, tökkäsit ripsivärillä ohtaas. Pyyhit sen pois. Meikkivoiteet lähti samasta kohasta. Voi vittu. Kaikki uusiks. Seuraava yritys. Ripsivärillä silmään. Silmä vuotaa. Voi vittu jne. Mustaki on nykyään tullu niin turhamainen etten mielelläni lähe ihmisten ilmoille ilman meikkiä. Kaupassa voi käydä mutta töissä ja koulussa ois kyllä ihan kiva näyttää ihmiseltä, eikä siltä että silmät on uponnu takaraivoon.

MUTTA, onneksi minulla on ratkaisu kaikkeen! Valtio maksaa kaikille talvisin kirkasvalolamput, -hoidot ja setit, ihmisten äänihuulet ohjelmoidaan silleen ettei niitä voi käyttää ku vasta klo 10.00 ja motorisen asentosäädön sijaan kaikissa sängyissä vois olla heittoistuin herätyskellon yhteydessä ja ne tietysti toimii synkassa. Ja itsestäänselvyytenä vielä se, että koulut ei myöskään aukea ennen yhdeksää tai kymmentä, eikä myöskään lääkärit, virastot tai mikään muukaan paikka.

Terveisin, lääkäriaika tänään klo 10.40 ja sängystä nousin kello 10.

Tässä vielä tunnelmakuvia,meidän makkarista tietenkin:

Hammaslääkäri, tuo kunnallisten palveluiden teurastaja

En oo aikasemmin koskaan ikinä never ever pelänny hammaslääkäriä. Ei se oo koskaan sen kummemmin tuottanu kipua, ei edes sillon kun pieni (ja ainoa) reikäni porattiin ilman puudutusta. Hammaslääkärin vastaanotolla tarvii vaan istua hiljaa ja ootella et se on ohi. Mulla on yleensä ollu sen verran mukavia hammaslääkäreitä jotka on kertonu mitä ne tekee ja näyttäny ne piikit ja porat millä ne on mun suuta sörkkiny. MUTTA. Eilinen muutti tätä maailmankatsomustani sen verran rajusti, että päätin jakaa sen tännekin.

Ensinnäkin, se hammaslääkärikäynti oli jossain hevon perseessä. Vaikka asun keskustassa, se käyntipaikka ei kuulunu keskustan alueeseen ja piti ajella tuonne hevonkikkeliin näyttämään näitä legoja. Se paikka oli tosi ankee eikä siellä ollu minkäänlaista vastaanottoo, vaan sellanen automaatti, johon piti piipata kela-kortti ja se tulosti sulle lapun, missä luki huone, johon piti suunnistaa. Noh, menin sitten aulaan oottelemaan sen huoneen eteen ja huomasin että siellä ois pitäny ottaa kengät pois? ANTEEKS MITÄ! Tai vaihtoehtoisesti käyttää kenkäsuojuksia. Varmaan säästävät siivoojakuluissa. Olin pahis ja jätin kengät jalkaan hahahahaha. Kohta se  lääkäri sitten pomppas sieltä huoneesta ja vihasin sitä heti koska se sano mun sukunimen väärin. Harmi jos ei osaa lukee mutta on päässy tollaseen ammattiin. Se oli sellanen tosi nuori, varmaan n. 25-vuotias nuori ylipirtee neiti. Vihasin sitä hetki hetkeltä enemmän, olin ollu puoli tuntia hereillä enkä jaksa kuunnella ilosia ihmisiä heti aamusta. Sitte se kysy tyhmän kysymyksen. "Noh, mitäs sun hampaille kuuluu?" Vastasin hänelle että mut ohjeistettiin tulemaan suuhygienistin tarkastukseen ennen oikojalle menemistä, joka mulla on parin viikon päästä. Noh, kävin siinä sitten istumaan tyhmännäköset arskat päässä (mistähän ne niitäki hankkii) ja ruettiin toimiin. Eukko rupes valittamaan mulle että mulla on aika paha ientulehus, mutta ei missään vaiheessa viittiny mainita että mitenkä sen paranemista vois edistää! Kiitos siitä. Sitte se inis että mulla on paljon hammaskivee ja sanoin vaan että no se on nyt vaan sellanen homma että sitä tulee mulle helposti enkä voi sille mitään. Sitte se änkytti hammaslangan käytöstä eikä ollut tyytyväinen vastaukseeni että käytän sitä kerran pari viikossa. Siinä ku se oli vähän aikaa tuijotellu niitä mun hampaita ni se kysy että miks mä meen oikojalle. Siis mitä? Ihminen, joka on erikoistunu purukalustoon, kysyy että miks meen oikojalle ku roskakuskiki näkee että nämä minun hampaat on ihan päin vittua, yks sojottaa itään ja yks länteen. Sitte se kyseli että oonko koskaan käyny hammasröntgenissä, sanoin että en. "No onkos sulla koskaan paikattu?" Kerran. Ensin se sano ettei mulla oo reikiä, mutta vähän myöhemmin se totes että siellä SAATTAA olla reikä ja sen takia pitää mennä hammasröntgeniin. On se kumma, kyllä ne tädit ja sedät on aikasemminki osannu ilman mitään laitteita kattoo että onko siellä reikä vai ei. Saatanan uusavuton nykynuoriso. Tämän johdosta menen sitten parin viikon päästä sinne vitun röntgeniin että ne pääsee kynimään multa vähän lisää rahaa pois.
      Noh. Sit se rupes poistamaan sitä hammaskivee. Siihenki oli joku uusi laite, joka piti ihan vitun outoo ääntä. Kuulosti ku matrix-maailmassa ois menny jonku koneen virtapiiri sekasin. Ihan ku ois joku R2-D2 ois piipittäny suussa. Kaikki joilta on joskus poistettu hammaskivee, tietää ettei se oo mikään miellyttävä kokemus, mutta tuo eilinen neiti oli pahin. Kukaan hammaslääkäri ei oo ikinä repiny mun ikeniä niin pahasti! Eka se kävi sillä inisevällä laitteella kaikki hampaat läpi, ei kestäny kauaa ja olin että jes tässäkö tää nyt oli. Ei, ei se ollu. Sen jälkeen se otti vielä sen tutun kakspäisen piikkipaskan ja rupes raastamaan hampaita lisää. Mulla on tosi ahtaat hammasvälit ja ku se yritti väkisin tunkee ja vääntää sitä koukkua sinne ni tuntuu että hampaat lähtee iha just minä hetkenä hyvänsä irti. Kukaan ei rupes tunkemään lyhtypylvästä neulansilmästä ni miks pitää ylipäätäsä tunkee asioita sellasiin rakoihin mistä ne ei selkeestikään mene! Irstasta!
      Kuitenkin. 40 kamalan minuutin jälkeen tämä toimenpide oli ohi. Ku se otti kätensä pois mun suusta, lääkärin kumihanskat oli punaset, suussa maistu veri ja huuliki oli auennu tässä temmellyksessä. Lopuks tämä lääkäri hyvää hyvyyttään tarjos jotain vitun suuvettä "joka vähän rauhottaa ikeniä." Joo kiitos, hirveesti autto ku särki hampaita ja ikeniä koko loppupäivän ja ne vuos viis tuntia verta.

Ei ikinä enää. Haista vittu, sinä pisamanaamainen neiti siellä Lahden kunnallisessa hammashuollossa!